Onnellisesti Mandalaystä

Sunnuntaina ei juurikaan ollut tekemistä. Päivittelin aamupäivän Facebookia ja luin kaiken mitä muuta ovat viime aikoina julkaisseet. Yhdentoista maissa ajoin Zachin toimistolle, jossa vaimon siskon matkatoimistolla oli avajaiset. Sinne ilmestyi myös Jake englantilainen moottoripyöräilevä oluelle perso persoona vaihtamaan kokemuksia teistä ja maista.

Haettuamme tavarani hotellilta istuimme Zachin kanssa oluella. Haimme muutaman mopon pesusta ja minä lähdin vielä kävelemään hetkeksi Mandalayn sivukaduille.

Zach heitti minut lentokentälle. Täällä on puolet kattovaloista pimeänä. Metallinpaljastamisessa portti huusi kuin sireeni, mutta se ei haitannut, vaan sain jatkaa matkaa. Check-inissä oli kolme tiskiä auki, mutta minä olin ainoa asiakas. Passintarkastuksessa oli viisi tiskiä auki ja minä olin ainoa asiakas. Ainoassa Tax-free-kaupassa minä olin ainoa asiakas. Kaupan vieressä on kahvilat molemmin puolin. Toisessa oli yksi ja toisessa kaksi asiakasta. Tasapainotin tilanteen ja menin siihen, jossa oli vasta yksi.

Mielenkiintoista nähdä miten suurella jumbolla minut viedään täältä Bangkokiin...

Kiitän lukijoita ja toivon blogeihin kommentteja. Tämä blogi loppui tähän. Vastauksen esimerkiksi jumbon kokoon saa vain olemalla aktiivinen lukija!

Tutustu myös muihin kertomuksiin tästä matkasta: Matkalaisten Facebook-päivityksiin ja kuviin, iCloud-kuvavirtaan ja Ilkka Lavaksen blogiin City-lehden nettisivuilla. Lähiviikkoina valmistunee myös matkavideo ja 6.2. pidetään MadBiken elokuvailta Espoon Keilaniemessä.

Lisää kuvia löytyy tästä!

Lähtö

Lauantaina lähdin Jussi, Ilkan ja Petin kanssa kävelykierrokselle Mandalayhin. Löysimme Ilkalle aurinkolasit ja vyön, muttemme Jussille piraattipuhelinta. Mukava aamukävely Mandalayn aammuhälinässä.

Sitten Zach saapuikin, porukka lastasi matkatavarat ja itsensä Zachin autoon kohti lentokenttää ja minä jäin hotellille sähköposteja selvittelemään.

Zachin palattua kävimme kahvilassa lounaalla, irrotimme tuomani lisäpalat Hondasta ja latasimme pari tuntia valokuvia Zachin tietokoneelle. Paikalle ilmestyi informaationvaihtoob myös Intiassa toimiva Enfield-yrittäjä, joka vetää mopomatkoja Nepalissa, Intiassa ja Bhutanissa. Kone jäi kopioimaan dataa, jota kertyi matkalla pari sataa gigaa, irtokiintolevyille. Minä palasin hotellille ja Zach jäi hoitelemaan asioitaan. Seuraavaksi menemme syömään.

Viimeinen päivä pyörillä

Viimeinen ajopäivä paljastui yhdeksi parhaista. Aamiainen oli matkan heikoin, mutta sää oli kirkas ja kaunis, muttei polttavan kuuma.

Ajoimme Shweboa hiukan edestakaisin: ensin ketjujen öljyämiseen, sitten bensa-asemalle täysin toisessa suunnass ja lopulta yritimme oikoteitä reitillemme, mutta päädyimme umpikujiin pienessä kylässä ja sitten ojanvarsipolun muuttuessa turhan kosteaksi.

Lopulta ohitimme hotellimmme kolmannen kerran ja käännyimme kanavanreunustielle. Sitä olikin mukava huristella - vaihtelevaa hiekkaa suoraan ja vaakasuoraan. Poikkesimme kanavalta ja pian olimme pari tuhatta vuotta vanhalla kaivauksella. Kukaan ei tullut avaamaan kodetta, joten palasimme hiukan pian olimme rämähtäneellä puutemppelillä, jonka lähellä oli myös pienempi rakennus. Siellä makasi lasiarkussa kullattu munkki. Kultainen munkki makasi suu auki ihmeteltävänämme ja oli siinä ollut jo melkein kymmenen vuotta.

Tämän jälkeen löysimme lisää ruumiita. Seuraava kaivauskohde oli museoitu ja pääsimme huikeaan viiden taalan hintaan katsomaan muutamaa luurankoa ja saviruukkua. Tapahtuma oli mielenkiintoinen, sillä meitä saapui katsomaan toistakymmentä kyläläistä ja Zach väitteli loppuun asti siitä pitääkö hönen maksaa pääsymaksua itsestään ja voiko hän maksaa sen dollareilla, sillä paikallisille paikka oli ilmainen ja lipussa oli hinta ilmoitettu dollareina.

Siitä matka jatkui mutaisia peltoteitä ja sitten mainiota kapeaa asfalttitietä pitkin kunnes vihdoin löysimme oppaiden avulla pienen kaupungin joenrannassa ja vilvoittavat oluet paikallsisine palanpainikkeineen. Keitto, muikut, kaali, porkkana, kala ja maapähkinät toimivat paitsi oluen kyytipoikina, myös sopivana lounaana.

Jälleen jatkoimme kuraisempia ja hiukan päälystetympiä polkuja. Mandalayn alkoi häämöttää vasemmalla joen toisella puolella. Jatkoimme Mandalayn ohi korkealle tempelikukkulalle, jossa pidimme valokuvaustauon. Siitä sitten vielä alas, joen yli uutta siltaa pitkin ja parikymmentä kilometriä takaisin pohjoiseen.

Mandalayssä veimme mopot Zachin toimistolle, jatkoimme autolla hotelliin, menimme kaikki yhdessä syömään shabu-shabu-barbeque ruokaa ja lopulta löysimme itsemme Hunter'sin Halloween-bileistä.

Välipäivä

Reittimuutoksen vuoksi olemme Baganissa kaksi kokonaista päivää. Eilen temppelikierros ja tänään vapaata.

Minä olen nuhassa ja jäin hotellille lepäämään. Luin sähköposteja, päivittelin Facebookkia ja latasin kuvia blogiin ja kuvavirtaan. Lounaaksi nukuin löhes tunnin ja iltapäivän katselin äänittämiäni TV-ohjelmia iPadiltä uima-altaalla.

Kaikki muut lähtivät offroad-retkelle Zachin johdolla. Reissu oli puheiden mukaan hieno ja monipuolinen sisältäen syviäkin ja pitkiäkin vesistöylityksiä, mutaa, pehmeää hiekkaa ja kaikenlaista muuta hauskaa.

Leikki loppui kuitenkin kun Jussin oikeasta jalasta napsahti nivelside. Ryhmä ajoi takaisin iltapäivällä.

Jussi ensiaputaitoisinpana teippasi itse jalkansa ilmastointiteipillä kasaan ja aloitti kevyen puuduttamisen.

Vietimme loppuiltapäivän uima-altaalla, söimme kylänraitilla kuten muinakin päivinä ja lopulta painuimme pehkuihin.

Iso Buddha

Reitti- ja siitä seurannut aikataulumuutos tuottivat tälle päivälle mutkan Shweboon.

Aamu-uinti, aamiainen, tavaroiden pakkaaminen ja lähtö. Jos eilen oli kaunis ilma, niin tänään taisi olla vielä kauniimpi, siis aurinkoinen.

Ajoimme ajoin jopa kohtuullisen kelvollista asfalttia koko päivän, noin 270 kilometriä. Aurinko oli kuivannut sateet, osa jokiuomista oli jo kuivia ja jopa isot, siis yli kilometrin leveät, joet osoittivat kuivumisen merkkejä.

Puolimatkan nähtävytenä toimivat jättimäiset, siis lähes satametriset Buddhat, josta toinen tosin makasi. Urheilullisimmat kiipesivät 17 helvetillistä kerrosta seisovan Buddhan sisuksissa. Sen jälkeen tuli vastaan lukittu portti eikä korkeammalle päässyt. Nuo 17 kerrosta oli koristeltu buddhalaisen helvetin kauheuksista kertovilla maalauksilla.

Loppumatka sujui yhtä mukavasti kuin alkupätkäkin. Pysähdyimme vielä oluille sopivan rähjäiseen tai ainakin mutaiseen pikkukaupunkiin. Shwebon ykköshotelli löytyi nopeasti ja kohta lähdemmekin syömään ja Zach uhkasi viedä meidät myös karaokebaariin.

Bensa-aseman tytöt, tässä 6/7.

Shwebon hotelli

Temppelikierros

Bagan on vanha pääkaupunki, josta on jäljellä tuhansia kivisiä temppeleitä. Bagan on ehdottomasti tärkein nähtävyys Burmassa ja tärkeä maailman ihme suuremmassakin mittakaavassa.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen odottelimme kotvan hevoskärryjämme, joita tuli lopulta kolmet. Teimme aika tyypillisen Baganin kierroksen. Temppeliltä toiselle oppaan kertoessa eläviä tarinoita temppeleiden historiasta ja matkamuistokaupustelijoiden ahdistellessa.

Pysähdyimme kahdesti oluelle ja kierroksen viimeinen kohde oli auringonlaskutemppeli, jolle sadat turistit olivat kerääntyneet kuvaamaan samaa auringonlaskua. Hienoja olivat myös vihreät vuoret vastakkaisessa suunnassa, jotka laskeva aurinko pilvien raosta valaisi.

Ilta päättyi, kuten kaikki aikaisemmatkin, maittavaan ja runsaaseen ateriaan hyvässä seurassa.

Oikotietä Baganiin

Aamu Popa-vuorella alkoi sateessa. Tunnelma ei ehkä ollyt korkeimmillaan, kun kävimme ilman matkatavaroita katsomassa kuuluisaa Popaa. Popa on näyttävä vuori, jonka päälle on rakennettu temppeli. Näkymät temppelistä ovat huikaisevat, mutta tänään nousua paljasjaloin apinanpaskavellillä liukastettuja portaita 777 askelman verran ei palkittu kuin valkoisen sadepilven sisänäkymillä. Toki matkalle ylös ja alas mahtui lukuisia temppeleitä ja satoja apinoita, jotka ahdistelivat osaa pyhiinvaeltajista.

Popalta palasimme hotellille, pakkasimme mopot ja lähdimme ajamaan sateeseen. Sade loppui pian ja saimme jopa aurinkoa, ylitimme mutavirran ja kohta huomasimme oleva me väärällä tiellä. 20 kilometriä takaisin, takaisin sateeseen ja toinen tie.

Sitten Zach ajoi ruuviin. Pienen operaation aikana Zach oppi ajamaan eturengaspainotteisesti ja burmalainen kotitalous oppi vaihtamaan XR:n takarenkaan.

Ilma parani vähitellen. Pysähdyimme palmuöljyn ja -viinan tuotantoa esittelevälle kojulle. Saimme maistiaisia, joista parhaita olivat palmusokerin ja kookoksen yhdistelmästä tehdyt makeiset.

Viimeiset kymmenet kilometrit kuivattelimme vaatteita kuivassa ilmavirrassa vaikka aurinko vielä piileskeli pilvien takana. Saapuminen kenties matkan tyylikkäimpään hotelliin, pulahtaminen huoneen edessä olevaan uima-altaaseen ja kylmän Myanmar-oluen avaaminen saivat taas tunnelmat korkeammalle.